Nürnbergin eläintarha

Eläintarha, NürnbergVirallisesti toukokuussa 1912 avatusta Nürnbergin eläintarhasta (sijainti kartalla) tuli heti äärimmäisen suosittu. Mutta ensimmäisen maailmansodan puhjettua eläintarhan olemassaolo oli vaakalaudalla. Rahaa ja ruokaa oli niukasti. Nürnbergiläiset eivät luovuttaneet ja 1920-luvulla alue eli varsinaista kulta-aikaa. Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen noustessa valtaan eläintarha loppu häämötti 1934. Eäintarhan piti antaa tilaa Nürnbergin puoluepäivien Luitpold arenalle, Große Straßelle ja kongressitalolle. Eläintarha suljettiin helmikuussa 1939.

Jo toukokuussa 1939 uusi paikka löytyi eläintarhalle, Schmausenbuck. Vain kahden rakennusvuoden jälkeen Schmausenbuckin hienon kallioiseen maisemaan valmistui uusi eläintarha. Sen on sanottu olevan yksi Saksan kauneimmista maisemaeläintarhoista.

Vain muutama kuukausi uuden eläintarhan avaamisen jälkeen puhkesi toinen maailmansota. Jälleen rahasta ja henkilökunnasta oli pulaa. Ilmapommitukset tuhosivat lähes kaikki rakennukset ja useita eläimiä kuoli. Sodan loputtua ja vuoteen 1947 asti eläintarha oli amerikkalaisten joukkojen suojelussa ja siten säästyi suuremmalta ryöstelyltä. Uudelleenrakentaminen päättyi 1950-luvun lopulla ja noin 1960 sotaa edeltänyt tila oli saavutettu. Eläintarhaa on kehitetty voimakkaasta vuosikymmenten aikana ja kehitys jatkuu edelleen.

Menimme eläintarhaan pyöräillen ja matka oli suurelta osin hyvää pyörätietä. Pieni pätkä oli jalkakäytävällä varovasti ajamista, koska autojen sekaan emme halunneet pyöräilemään. Leirintäalueelta (linkki toiseen juttuun) oli vajaan viiden kilometrin matka eläintarhaan.

Pitkä historia näkyy eläintarhassa ja rakennuksissa, positiivisessa mielessä. Mäkinen ja kallioinen maasto tarjoaa hienon kokemuksen. Portaita ei kuitenkaan tarvitse käyttää oikeastaan lainkaan ja alue sopiikin erityisen hyvin myös lastenvaunuja käyttävillä. Mekin vuokrasimme pienet kärryt portilta tavaroita ja hetkittäistä nelivuotiaan kuljetusta varten (3 € + 20 € pantti). Päivän aikana kävelyä tulikin GPS-tietojen perusteella yli seitsemän kilometriä.

Eläintarha oli kokonaisuudessaan vakuuttava. Hienoja olivat aktiiviset jääkarhut ja suuret petolinnut. Trooppisen keskuksen suuret lentelevät perhoset ja todella kostea ilma välittivät mahtavasti tropiikin. Kuvaaminen tropiikissa oli erittäin haastavaa korkean kosteuden vuoksi. Parin kuvan välein piti tietysti linssiä rassata. 4 ja 11-vuotiaat pojat yksimielisesti rankkasivat eläintarhan paremmaksi kuin edellisenä kesänä vierailtu Kolmården. Välillä syötiin sämpylää, würstia ja ranskalaisia. Ovela yksityiskohta oli astioista kerätty 2 euron pantti, jonka sai takaisin kun palautti astiat ehjänä. Alueen kotieläinosassa oli myös leikkimiseen erilaisia kiipeilytelineitä. Se tuntui hyvältä välietapilta jonka jälkeen eläinten katselu innosti taas paremmin. Kotieläintarhassa sai tietysti silitellä kilejä.

Mieleenpainuvaa oli seurata kun Gorilla asetteli tarkkaan omaa istuma-alustaan, pientä rievun palaa, ennen istumista sen päälle. Kaikissa elkeissä on kyllä hämmästyttävää yhtenäisyyttä meihin ihmisiin.

Päivä oli ikimuistoinen ja eläintarha todella vaikuttava. Jotenkin eläintarhan web-sivujen perusteella oli jäänyt vaatimattomampi kuva kokonaisuudesta.

Suosittelen lapsiperheille!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *